Linja-autossakin oli tunnelmaa, kun kuutisenkymmentä lintujen ystävää seikkaili Porin yössä. Salomon ja Ension päivän välinen yö helli retkeläisiä olemalla tyyni ja sateeton. Sää selittääkin pitkälti retken suosion; poisjääntejä kaupungin ympäristötoimen järjestämästä tapahtumasta kertyi vähän.

Olimme Pirjon kanssa mukana tällä kertaa vain tavallisina yölaulajien ystävinä, vaikka toki annoimme täyden tukemme lystin  järjestäneille Kimmo Nuotiolle ja Jari (Lagge) Lagerroosille. Avustamme ei vain irronnut iloa kovin komeiden havaintojen muodossa. Kummatkin meille tärkeät, etukäteen muka varmat paikat pettivät.

Toukarista puuttuivat sekä ruisrääkät että luhtakerttuset. Ainakaan ne eivät suostuneet laulamaan kuudenkymmenen korvaparin kuullen. Länsi-Suomen parasta yölaulajapaikkaa  ei sellaiseksi olisi uskonut ilman pariakymmentä vielä laulutuulella karjahdellutta satakieltä ja puolta tusinaa lehtohepokatin äänellä sirissyttä pensassirkkalintua. Mukana ollut Eemi-poika ja vaimoni kuulivat ne kaikki, suurin osa porukasta minun tavoin kaksi.

Vielä köpelömmin kävi Halssissa. Parin sadan metrin päässä kotoamme, Intiaanivaimon laaksoksi sanotussa pöheikössä helisteli retkelle lähtiessämme viitasirkkalintu. Sitä se oli tehnyt joka yö ja väliin päivälläkin viikon ajan. Entäs, kun Kimmo, Lagge, Salon Leo ja muut visilin-nälkäiset lintufriikit ovat läsnä:
? Joo, Squaw Valleyssä muietaan kuin vaari. Liekö veijari pariutunut vai onko tapahtunut jokin muu katastrofi?

Paarnoorin ruokosirkkalintu otti esimerkkiä sukulaisestaan. Hiljaa pysyi sekin vain viitakerttusen laulaessa serenadeja suviyössä.

Sanoinko "vain viitakerttusen?"  Ettäs kehtaankin! Puhupas hieman kunnioittavammin omasta lempilinnustasi herra Tiira. Soisi sinun sitä paitsi muistavan, miten ihastuneina ympärilläsi seisseet naisetkin yön filharmoonikkoa kuuntelivat. Tuon tuosta he kyselivät, mikä lintu nyt laulaa. Aina sama vastaus: viitakerttunen. Sävelkulut ja rytmit vaihtuvat säännöllisin välein yhä uusiin. Tätä mestaria jaksaa kuunnella läpi yön.

Halssista puuttui siis visili = viitasirkkalintu. Kiinnitimme retkeläisten huomion lajiin, joka ei bongarin puseron sisällä aiheuta pientäkään värähdystä. Tuiki tavallinen punarinta, brittien rakastama robin, sai sentään uusia ihailijoita, koska kuulin jonkin ihmissopraanon jo kuiskivan kesäyön kauneutta.

Meidän lintuja kauan tarkkailleiden "ornien"odotukset eivät välttämättä yhtene yleisön kokemuksiin. Satakieli on suuri elämys sille, joka ei ennen ole tiennyt, mikä hänen kuulemistaan laulajista on satakieli. Mustarastaan haikea vigilia, peipon iloinen trilli, punarinnan puhtoinen liverrys: valtava on se tunne, kun ensi kerran ymmärtää tunnistavansa lajin. Pesilien, visilien ja varsinkin rusilien aika koittaa myöhemmin. Kun opit erottamaan peipon ja pajulinnun toisistaan, tunnet puolet Suomen linnuista. Niin runsaslukuisia ne ovat. Jokin keltasirkku, västäräkki ja musta- laulu- sekä punakylkirastas lisäksi niin kas - siinä vankkaa pohjaa, jolta edetä. Yhtä hyvä vaihtoehto on pidättyä lajimäärityksistä kokonaan. Eläisinpä vielä itse sitä neitseellisen innostunutta aikaa, jolloin ympäristöni oli täynnä tuntemattomia ääniä ja konsertti upo uusi.

Tässä suviyön solisteja. Näytteet katkeilevat hieman, onpa ensimmäisessä taustameluakin. "Yötuopin" pohjalta ei löytynyt parempaa.

  Viitakerttunen
http://www.youtube.com/watch?v=m0cKOy4oJZk


Luhtakerttunen
http://www.youtube.com/watch?v=xEIUbbkx3PM

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi