Keskellä kauneinta kesää meidät tavoitti kauhea uutinen Satakunnasta. Mies murhasi kolme pientä lastaan ja ampui itsensä. Murhenäytelmän paikka oli rauhallinen maalaiskylä Tuunajärvi pienessä Pomarkun kunnassa. Ei metsien hiljaisuus eikä suvemme suloisin aika suojele ihmistä hänen sisällään riehuvilta, käärmeen myrkkyä syökseviltä ajatuksilta. Harhojensa, pelkojensa ja epätoivonsa saartama lähimmäinen kypsyy hirmutekoon, jota ei voi peruuttaa.

On väärin ja mahdotonta arvioida, mitkä olosuhteet ja kokemukset tekivät miehestä lastensa surmaajan. Tuntematta enempää häntä kuin hänen lähipiiriään ei kenenkään sovi vastata kysymykseen; miksi noin kävi? Se olisi henkistä puoskarointia ja kyökkifilosofiaa. Vielä vähemmän on syytösten aika. Omaiset ja läheiset tarvitsevat lohtua, eivät analyyseja veriteon syistä. Riittää, jos vaieten mutta sydämellä kuuntelemme heitä.

Sanattoman järkytyksen tilassakin tahdon sentään esittää yleisiä olettamuksia lähiväkivaltaa ruokkivista ilmiöistä. Nimen omaan tuttuihin ihmisiin kohdistuva väkivalta on karmealla tavalla lisääntynyt Suomessakin. Uutisia koulu- ja perhemurhista kuulee jo aivan liian usein. Monia ihmishenkiä kerralla vaativina nämä ovat aika uusi ilmiö. Mustasukkaisuudesta on tapettu ennenkin, köyhyys ja kurjuus on ajanut epätoivoisia vanhempia surmaamaan lapsensa. Julman tuomitsevat asenteet lähes pakottivat onnettoman äidin riistämään lehtolapsen hengen. Sana "äpärä" on mielestäni hyvä ehdokas kielemme rumimmaksi sanaksi.

Köyhyyttä ei suoranaiseen nälkään asti enää ole. "Äpärien" äitejä sanotaan yksinhuoltajiksi. Nykyisen lähiväkivallan juurten täytyy siis kasvaa toisaalla. Etsiessäsi niitä sinun kannattaa lukea yhdysvaltalaisen kirjailijan, Jodi Picoultin teos "19 minuuttia." Kirja ei puolusta, eipä edes hyväksy päähenkilönsä tekemää, kymmenen koulutoverin kkuolemaan johtanutta veritekoa. Se on kertomus jatkuvista epäonnistumisista, hylkäyksistä, eristämisestä, pettymyksistä ja rakkauden puutteesta. Poika on jo syntymässä tuomittu häviämään kaikki kilpailut. Hän ei tyydy kohtaloonsa kuten Takarivin Taavi Veikko Lavin koskettavassa laulussa. Mikä Taavista ja esim. Juha Toivolasta Sillanpään hurskaassa kurjuudessa teki uhrin, teki 19 minuutin pojasta tappajan. Pettymysten, hylkäysten ja epäonnistumisten ketju päättyi joukkomurhaan.

Pomarkun perhesurman syitä en siis tiedä. Hyvin usein tällaisten tekojen tekijät ovat kostonjanoisia häviäjiä. Kilpailu yhteiskunnan kaikilla aloilla on hirvittävästi koventunut. Komein, nopein, kätevin ja koulutetuin korjaa potit. Voit ajautua sivuraiteille, vaikka olisit toiseksi paras. Me miehet olemme aina olleet kovia kilpailemaan ja miehiä tai poikia lähisurmaajat lähes poikkeuksetta ovat.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi