Tutkimusmatkailija Roar Amundsen uhrasi paljon aikaa, rahaa ja energiaa löytääkseen kulkukelpoisen tavan päästä Pohjoisnavalle. Seistessään vuonna 1911 ensimmäisenä ihmisenä Etelänavalla muotoili hän päällimmäiset tunteensa tähän tapaan: "en tiedä ketään, joka olisi saavuttanut elämässään jotain niin päinvastaista kuin minä ja retkikuntani nyt."  Miehen varsinainen unelma ei saanut toteutua.

Nyt minä aion pettää teidät, blogini naparetkeilystä kiinnostuneet lukijat. Käytin Amundsenia vain apumiehenä rakentaakseni aasille lahon ja hataran mutta sentään kulkukelpoisen sillan aiheeseeni. Tepastelkoon pitkäkorva yli ajatusten Tonavan samaan aikaan, kun minä toivotan sinulle hyvää joulua. Aattoon on tänään 24. kesäkuuta tasan puoli vuotta aikaa. Viime vuoden jouluaattoa vietimme yhtä tasan puoli vuotta sitten.

Mopoilu aasinsillalla loppukoon, ennen kuin ajopeli karkaa pikku kätösistäsi Herra Tiira. Kerro jo helskutissa niille, että aiot puhua mustapääkertusta. Olet ollut viime päivinä tekemisissä tämän lajin kanssa monin tavoin. Luulit kuulleesi peräti yhdeksän mustapääkertun laulua Polsan luontoreitillä Kirjurinluodossa. Kun kehua retostelit elämyksellä porilaisten lintuharrastajien plyverkossa, sait pitkästä aikaa palautetta. Kimmo Nuotio huomautti kohteliaasti yksityisviestillä, että mupäke lentelee vilkkaasti puusta toiseen laulamaan sonetteja sorjalle neidolleen. Minun yhdeksän Sylviaani saattoi oikeasti olla yksi lintu.

Siis Sylvia, sen suvun soittoniekkoihin mustapääkerttu kuuluu. Muut Suomessa pesivät Sylviat ovat herne- kirjo- lehto- ja pensaskerttu. Mistä niin ollen tiedämme, että Sylvian joululaulun häkkilintu on juuri  kertuista mustalakkisin? Entä, jos olin erehtynyt puhumaan puppendaalia sadoille, kenties jo tuhansille vetämiini retkiin osallistuneille luonnonystäville. Erehdys lajin soidinkäyttäytymisasiassa ei kenties ollut ainoani.

No ei tietysti ollutkaan. Mustapääkertun osalta epäilys sentään hälveni. Jari Kårlund lähetti lintuverkkoon linkin, jonka saat avata tuota pikaa. Kannattaakin avata ja kuunnella. Ex-toimittaja Veikko Neuvosen radiopakinat, oikeastaan ääniesseet, olivat ihania. Veikon koko olemus henkii syvää luonnonläheisyyttä ja kulttuurin tuntemusta. Esitystapa on kaikessa tietorikkaudessaan herkän lyyrinen. Jos Veikko kuulut blogini yli kuuteen sataan lukijaan, ollos tervehditty.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/veikko_neuvonen_kertoo_sylviasta_35676.html#media=35678

PS: Polsan reitin varrella ei laulanut yhdeksää mustapääkerttua, mutta yhdeksän Sylviaa siellä lauloi. Lehto- ja pensaskerttu ovat yleisimpiä juhannuslaulajiamme.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi