Muistuuko mieleesi loukkaus, joka sattui niin lujaa, että häkellyit? Mykistyit joko kokonaan tai sait soperrelluksi heikon vastauksen. Kenties tirahti itku. Väkivaltaisempi tyyppi olisi alkanut huutaa tai peräti kuitannut asian luuviitosella loukkaajan leukaperiin.

Edellä mainitut ovat hätäreaktioita. Saavat kelvata paremman puutteessa, mutta täyttä tyydytystä saati korvausta ne eivät tuo. Sanan miekalla pistetty haava tippuu verta tunteja, päiviä, viikkoja, joskus läpi elämän. On mahdotonta unohtaa vaikka haluaisi.

Minua loukattiin eilen. En reagoinut mykistymällä, sopertamalla enkä tietenkään lyömällä loukkaajaa. Jostain liivintaskusta löytyi kerrankin tehokkain tapa vaientaa haukkuja. Hänellä ei ollut vastamyrkkyä  Nasevaan, sielun sopukoissa asti tuntuvaan napsautukseen.

Naulan kantaan osuva isku juolahtaa mieleen useimmiten vasta tilanteen mentyä ohi. - ei mutta noinhan minun olisi pitänyt sanoa, hoksaa loukattu tapausta mielessään edestakaisin pyöritellessään, - voi pahus kun en silloin älynnyt. Kyllä harmittaa.

Vai harmittaako? Minua kaduttaa enemmän se, että sain sanotuksi kui, jos en olisi saanut. Sana on nimittäin kaksiteräinen miekka. Haavoitin lähimmäistä pahoin, mutta teräase osui myös itseeni. Olisinpa pitänyt mölyt mahassani, niin nyt olisi kevyempi olla. Tyydytys siitä, että sain viimeisen sanan kesti pari minuuttia. Nyt tekee jo mieli pyytää anteeksi.

Tuollaisia ne ovat, sanat, äärettömän tehokas ase niin hyvään kuin pahaan. Kun kerran sanot tai kirjoitat, takaisin et saa. Anteeksi voit pyytää, kenties saadakin, mutta sanomalla pahasti olet joka tapauksessa ilmaissut todellisen tunteesi. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Et voi enää esiintyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jokin särö jää.

Meille puheliaille tämä on erityisen raskasta. Pitää vain toivoa, ettei Ison kirjan uhkaus "jokaisesta turhasta sanasta sinun pitää tekemän tili viimeisellä tuomiolla" toteudu ihan kirjaimellisesti. Kyllä tuossa meikäläiselläkin tilintekoa piisaisi. Ellei lihaksi so. ihmiseksi tullut Sana, Jeesus Kristus, pyyhkisi pois ilkeitä ajatuksiamme, sanojamme ja tekojamme, huonosti meidän kävisi.

Uskon, että Hän pyyhkii; antaapa voimia tai ainakin tahtoa tehdä kuten apostolinsa Paavali kehottaa: "olkoon teidän puheenne suloista, suolalla höystettyä."  Siihen minä vain, että "älköön silti sokerilla älköönkä siirapilla."  Liian makeiden sanojen sanojalla on hänelläkin pahat mielessä. Vähintään hän yrittää ostaa sinut puolelleen.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi