Kirjurinluodon kupeessa on pieni saari nimeltä Polsanluoto. Oltuaan vuosikymmenet Mikko Polsan perheen kesämökkisaari se autioitui. Uutta käyttötarkoitusta ei löydetty, ennen kuin Porin kaupunki teki Polsan reitin. Polku kulkee halki vehmaan maiseman. Osin jokirantaa myötäillen se ulottuu Hanhiluodosta läpi Polsanluodon takaisin Hanhiluotoon.

Vain 1,3  kilometrin mittaisena reitti sopii hyvin meikäläisen hyvinravitulle vartalolle. Pitkospuut tosin katkeilevat ja ovat talven jäljiltä lahot polun loppupäässä. Niille kannatta silti uskaltautua. Palkaksi saa vaeltaa mitä rehevimmässä lehtomaisemassa. Monet aidosti luonnonvaraiset ja puutarhoista villiintyneet kukat reunustavat reittiä. Ruoikko- pensaikko ja luhtalinnustosta ei tule puutetta. Alkukesän konsertti on jotain ainutlaatuista.

Me sitten Pirjon kanssa köpöttelimme polun päästä päähän. Itse Polsanluotoon olisi päässyt siirtymään Hanhiluodosta taas kapulalossillakin. Parin kymmenen metrin levyinen salmi ylitetään perinteisesti tällaisella vaijerien varaan ripustetulla kulkupelillä, jota ohjataan kapulaksi sanotulla veivillä. Älkää muuten heittäkö omaa veiviänne, vaikka kerron meidän kuulleen ja nähneen yli 20 lintulajia tuolla lyhyellä matkalla, siis reitillä, ei kapulalossilla. Sille kas emme nousseet ollenkaan. Härveli on ollut rikki niin kauan, että luulimme sen  olevan sitä yhä.

Vasta palattuamme vihertietokeskuksen parkkipaikalle saimme kuulla, että hauska ja harvinainen kapulalossi olisi nyt korjattuna vienyt meidät yli salmen. Tähän tietoon voi luottaa, sillä sanoja oli paikalle vaimoineen (tosin vain yksi vaimo) patikoinut apulaiskaupunginjohtaja Aulis Laaksonen. Hän saapuikin parahiksi kuulemaan päivän mielenkiintoisimman lajin, idän uunilinnun. Pariskunta Laaksonen heilautti hattua, ku n  kerroin, miten vähälukuinen laji on kysymyksessä.

Jos Polsan reitti vapautettaisiin hieman tylsähköstä nimestään, voitaisiin se ristiä kerttuin poluksi. Lehto- pensas- ja mustapääkerttujen määrä on valtava. Kuulimme kerrassaan yhdeksän mustapääkertun soidinlaulun. Niitä lauloi lyhyin välimatkoin pitkin polun vartta. Hetkeä, jona mustapääkertun laulua ei olisi kuulunut, ei juuri järjestynyt.

"Tämä reissu uusitaan", huudahdin suu täynnä eväspiirakkaa ja teemuki huulillani. Seuraavalla kerralla on yö. Laiskemminkin suviyössä vaeltava voi jo illansuussa laulaneiden satakielten, ruokokerttusten sun muiden määrästä päätellä, että yöllä täällä on täys rähinä päällä. Jospa vaikka kenttäkerttunen...

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi