Vanhat kiinalaiset - hei, älä lopeta lukemista kahteen sanaan, sillä en aio käydä läpi Kiinan filosofian sinänsä kiinnostavaa historiaa. Siis vanhat kiinalaiset ylistävät puutarhanhoitoa monin sananlaskuin. "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito - eikä sekään ole kovin tärkeää", sanoivat he ja loihtivat viisaan, aina arvoituksellisen hymyn kasvoilleen. Vaatii aasialaisen aavistuksen verran ajatustyötä hoksata, mitä he perimmältään tarkoittivat.

Pelkäänpä nykyisten kiinalaisten kadottaneen yhteytensä vanhojen viisauteen. Länsimainen suoritus- menestys- ja kiirekulttuuri kuuluu syövän tavoin levinneen idän jättiläisen sieluun. Paha juttu. Joka viides kanssaihmisemme on kiinalainen.

Niin, se puutarhanhoito. Ei muuten kuulu Tiiratorpan osaamis- saati mukavuusalueisiin. Meillä on kaksi pihaa, kodin ja mökin, Matkaa pihojen välillä on vain 15 kilometriä, mutta niiden luonteet poikkeavat toisistaan paljon. Kokemäenjoen leveän, merta muistuttavan suuhaaran rannalla oleva "Tiiratorppa" käsittää itse asiassa neljäsosan neljän perheen paritalosta. Neliön muiden nurkkien edustojen pihoja hoidetaan huolella ja rakkaudella. Nurmikon leikkuu, lehtien haravointi ja rikkaruohojen kitkentä maistuvat naapureille. Kun lähitalojen pihoja paimennetaan yhtä tehokkaasti, uhkaa meidän tanhuamme hoitamattomuus asuinseudun yhtenäisyyttä. Tiiratorppa turmelisi naapurien mielestä miljöön, ellei edes nurmikkoa leikattaisi. He ovat ratkaisseet asian leikkaamalla sen lupaa kysymättä itse.

Emme ole kieltäneet Markkua, Timoa ja kumppaneita tuhoamasta pihan villiä luonnonmukaisuutta. Naapurisopu on tärkeämpää kuin periaatteet. Sitä paitsi Heinot, Vähähaat ja Nikkarikosket ovat mukavaa väkeä.

Haluamallamme tavalla  voimme pitää mökkipihaa luonnon tilassa. Vaikka se löytyy havumetsän siimeksestä, viihtyvät monet luonnonkasvit, linnut ja muut eläimet mökin liepeillä paremmin kuin Tiiratorpan tienovilla. "Torpan" vieressä virtaava joki ja läheinen lehto tosin pitävät huolen melkoisesta lajirunsaudesta myös kotikonnuilla. Lempeä luonto antaa paljon anteeksi.

Mutta nyt sieltä alkaa kuulua vastalauseita. Tunnen selkäpiissäni syytöksen: "onhan se tuokin hyvä veruke laiskuudelle."  Ok. Myönnetään, etten  tahdo tehdä kesämökistä työleiriä enkä kodistani paikkaa, jonka olohuone jatkuu vihreänä parkettina ulkoportaiden tuolle puolen. Inhoan ruohonleikkurin ulvontaa. Kemian teollisuus ei onnistu vakuuttamaan minua lannoitteiden kasvua pukkaavasta ihanuudesta. Vesiämme rehevöittävä fosforikuormitus on kotoisin enimmäkseen niistä. Bensakäyttöisten pienkoneiden, kuten ruohonleikkurien aiheuttamat päästöt pilaavat ilmaa.

Enemmistö pihan omistavista suomalaisista rakastaa lyhyeksi parturoitua nurmikkoa. Ne, jotka eivät rakasta, leikkaavat sen käydäkseen kunnon ihmisistä. Vaikka puuhailu puutarhassa maistuu puulta, on sitä harjoitettava, koska muutkin harjoittavat. Ihmisellä on iso tarve kuulua joukkoon. Ylenkatseen pelossa tahdotaan tehdä samaa, mitä kaikki tekevät. Poikkeava herättää kielteistä huomiota tyyliin: "huonosti lienevät noidenkin asiat, kun eivät edes pihaansa siivoamaan kykene."

Viime kädessä tarpeemme muokata, jynssätä, leikata ja muotoilla on pelon torjuntaa. Otamme luonnon haltuumme voidaksemme hallita ja hillitä sitä. Rotan, hiiren, käärmeen ja hämähäkin on hankala hyökätä kimppuumme avoimessa maastossa. Tiheän heinikon kätköissä vaani jo esi-isää ja -äitiä villi vaara. Juontaneeko tarve taltuttaa kesytön elämä niinkin kaukaa kuin afrikkalaisesta kehdostamme.

"Mutta hoidettu nurmikenttä on kaunis", arvottaa moni. Kauneus on toki katsojan silmässä. Minun sokeana ei sovi ottaa kantaa kauneusasioihin, mutta suulla suuremmalla saanen sananvuoron. Ylipuutarhuri Aarno Kasvi totesi Pohjolan Sanomat-lehden haastattelemana, että hänen silmäänsä miellyttää enemmän monimuotoisuus. Kasvi on kieltänyt lannoitteet Turun yliopiston laajoilta viljelmiltä.

  Pitkän tekstin perään lyhyt näyte hoitamattomalla mökkipihallamme vierailleelta harvinaisuudelta. Mieluisa vieras tottelee nimeä pähkinänakkeli:

Vanhat kiinalaiset - hei, älä lopeta lukemista kahteen sanaan, sillä en aio käydä läpi Kiinan filosofian sinänsä kiinnostavaa historiaa. Siis vanhat kiinalaiset ylistävät puutarhanhoitoa monin sananlaskuin. "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito - eikä sekään ole kovin tärkeää", sanoivat he ja loihtivat viisaan, aina arvoituksellisen hymyn kasvoilleen. Vaatii aasialaisen aavistuksen verran ajatustyötä hoksata, mitä he perimmältään tarkoittivat.

Pelkäänpä nykyisten kiinalaisten kadottaneen yhteytensä vanhojen viisauteen. Länsimainen suoritus- menestys- ja kiirekulttuuri kuuluu syövän tavoin levinneen idän jättiläisen sieluun. Paha juttu. Joka viides kanssaihmisemme on kiinalainen.

Niin, se puutarhanhoito. Ei muuten kuulu Tiiratorpan osaamis- saati mukavuusalueisiin. Meillä on kaksi pihaa, kodin ja mökin, Matkaa pihojen välillä on vain 15 kilometriä, mutta niiden luonteet poikkeavat toisistaan paljon. Kokemäenjoen leveän, merta muistuttavan suuhaaran rannalla oleva "Tiiratorppa" käsittää itse asiassa neljäsosan neljän perheen paritalosta. Neliön muiden nurkkien edustojen pihoja hoidetaan huolella ja rakkaudella. Nurmikon leikkuu, lehtien haravointi ja rikkaruohojen kitkentä maistuvat naapureille. Kun lähitalojen pihoja paimennetaan yhtä tehokkaasti, uhkaa meidän tanhuamme hoitamattomuus asuinseudun yhtenäisyyttä. Tiiratorppa naapurien mielestä miljöön, ellei edes nurmikkoa leikattaisi. He ovat ratkaisseet asian leikkaamalla sen lupaa kysymättä itse.

Emme ole kieltäneet Markkua, Timoa ja kumppaneita tuhoamasta pihan villiä luonnonmukaisuutta. Naapurisopu on tärkeämpää kuin periaatteet. Sitä paitsi Heinot, Vähähaat ja Nikkarikosket ovat mukavaa väkeä. Haluamallamme tavalla voimme pitää mökkipihaa luonnon tilassa. Vaikka se löytyy havumetsän siimeksestä, viihtyvät monet luonnonkasvit, linnut ja muut eläimet mökin liepeillä paremmin kuin Tiiratorpan tienovilla. "Torpan" vieressä virtaava joki ja läheinen lehto tosin pitävät huolen melkoisesta lajirunsaudesta myös kotikonnuilla. Lempeä luonto antaa paljon anteeksi.

Mutta nyt sieltä alkaa kuulua vastalauseita. Tunnen selkäpiissäni syytöksen: "onhan se tuokin hyvä veruke laiskuudelle."  Ok. Myönnetään, etten  tahdo tehdä kesämökistä työleiriä enkä kodistani paikkaa, jonka olohuone jatkuu vihreänä parkettina ulkoportaiden tuolle puolen. Inhoan ruohonleikkurin ulvontaa. Kemian teollisuus ei onnistu vakuuttamaan minua lannoitteiden kasvua pukkaavasta ihanuudesta. Vesiämme rehevöittävä fosforikuormitus on kotoisin enimmäkseen niistä. Bensakäyttöisten pienkoneiden, kuten ruohonleikkurien aiheuttamat päästöt pilaavat ilmaa.

Enemmistö pihan omistavista suomalaisista rakastaa lyhyeksi parturoitua nurmikkoa. Ne, jotka eivät rakasta, leikkaavat sen käydäkseen kunnon ihmisistä. Vaikka puuhailu puutarhassa maistuu puulta, on sitä harjoitettava, koska muutkin harjoittavat. Ihmisellä on iso tarve kuulua joukkoon. Ylenkatseen pelossa tahdotaan tehdä samaa, mitä kaikki tekevät. Poikkeava herättää kielteistä huomiota tyyliin: "huonosti lienevät noidenkin asiat, kun eivät edes pihaansa siivoamaan kykene."

Viime kädessä tarpeemme muokata, jynssätä, leikata ja muotoilla on pelon torjuntaa. Otamme luonnon haltuumme voidaksemme hallita ja hillitä sitä. Rotan, hiiren, käärmeen ja hämähäkin on hankala hyökätä kimppuumme avoimessa maastossa. Tiheän heinikon kätköissä vaani jo esi-isää ja -äitiä villi vaara. Juontaneeko tarve taltuttaa kesytön elämä niinkin kaukaa kuin afrikkalaisesta kehdostamme.

"Mutta hoidettu nurmikenttä on kaunis", arvottaa moni. Kauneus on toki katsojan silmässä. Minun sokeana ei sovi ottaa kantaa kauneusasioihin, mutta suulla suuremmalla saanen sananvuoron. Ylipuutarhuri Aarno Kasvi totesi Pohjolan Sanomat-lehden haastattelemana, että hänen silmäänsä miellyttää enemmän monimuotoisuus. Kasvi on kieltänyt lannoitteet Turun yliopiston laajoilta viljelmiltä.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi