Viivyn vielä ankeissa aiheissa, vaikka tuo kesä kauniskin on. Heitetään Sitten huomenna harmaat hukkaan. Se on nyt luvattu.

Mutta tänään saatte kestää muutamia kuvia suomalaisesta todellisuudesta. On saatu lisätietoja Pomarkun perhesurmastakin. Ei kuitenkaan sellaisia, jotka selittäisivät murhenäytelmän. Kaikki oli ulkonaisesti hyvin kotona. Talous kai kunnossa, ei eroaikeita, isovanhemmat samassa pihapiirissä ns. mummonmökkiä asumassa ja rouvallakin töitä Kankaanpäässä. Käsittämättömänä pysyy järkyttävä tapaus ainakin meille ulkopuolisille.

Pahoinvoinnin yleiset taustat tässä sairaassa yhteiskunnassa vaativat sen sijaan aiempaa käytännönläheisemmän setvinnän, Eilen jäi paljon sanomatta, esimerkiksi työelämän julmat piirteet, ihmistä suojaavan sosiaalisen turvaverkon purku ja keskuudessamme selvästi lisääntynyt röyhkeys on syytä todeta. Kun liikevoitto revitään työntekijän selkänahasta ja hänet pelotellaan hiljaiseksi uhkaamalla irtisanoa, ovat ihmiset sangen väsyneitä. Vaikka työ kuinka rasittaa ja jo sairauskin painaa päälle, ei kun tee vaan kiltisti. Mitä tehokkaampi ja nöyrempi olet, sitä todennäköisemmin saat palkkaa vielä ensi kuussa. Varmat ja pitkät työurat antoisissa tehtävissä ovat historiaa. Irtisanomiset nostavat pörssiyhtiöiden osakkeiden arvoa, koska ne ovat tapa, jolla yhtiö tekee tulosta. Tulos taas jaetaan sijoittajille sekä optioina kovimmille irtisanojille. Myös saneerauksen suuntaviivat piirtämään palkattu konsultti saa "työstään" muhkean tilin.

Blogieni tekninen toteuttaja Juha Haavisto kertoi rekkamiehen arjesta. Jos yksi mies (tai nainen) ajaa yhtä autoa, jää hänelle työvuorojen väliin tunti, pari aikaa nukkua. Ellei siinä välissä unta saa, aina pahempi. Silloinkin, kun kuskilla on ajokaveri, kestää työvuoro 12 tai 24 tuntia. Sitten kotiin nukkumaan ja töihin taas. On helppo uskoa, että moinen rumba repii vahvatkin hermot ajan oloon riekaleiksi. Voimmeko moittia, jos viikonloppu menee sitten ryypiskellessä ja juomisesta miten kuten työkuntoiseksi toipuessa.

Kitkuttelua on toisaalta pikku yrittäjänkin elämä. Ankarassa pudotuspelissä pärjäävät joko onnekkaimmat, ovelimmat tai ne, jotka jaksavat pyörittää lafkaa kellon ympäri seitsemän päivää viikossa. Onnekkaita on vähän, ovela ei ole jokainen. Ainoaksi  mahdollisuudeksi jää tehdä paljon töitä. Kebab- ja pitsapaikan pitäjien keskimääräinen työaika Suomessa kuuluu olevan 14 tuntia/vrk.

No kovaan työntekoon ja työiän pidennykseen valtiovalta meitä yllyttääkin. Elinkeinoelämän keskusliiton, EVA:n  ja muun ns. talouselämän vaatimuksia poliitikon täytyy kuunnella herkällä korvalla. Pelikenttä on näet tänään ensin mainittujen. Suuren rahan tarvitsee vain uhata siirtyä pois maasta, niin jo on poliitikko polvillaan. Tuotantoa viedäänkin paljon esim. Kauko-Itään, jossa maksukykyiset markkinat ovat. Tosin myös Kiinasta, Intiasta ja pienistä taloustiikereistä kuuluu työväen murinaa. Joissain Aasian maissa, joissa laki sallii lakot, on työnseisauksia jo ollut. Hyvä.

Sekä työ- että muun elämän kireys tekee meistä sairaita. Kuminauhakin katkeaa, kun se riittävän ohueksi venytetään. Ja mitä enemmän sairautta, sitä korkeammat terveysmenot. Syy - seuraus-suhde on itsestään selvä. Kokoomus- ja keskustajohtoiset hallitukset vastaavat kasvaviin menoihin sälyttämällä ne entistä enemmän kuntien hoidettaviksi. Terveysbudjetit haukkaavat leijonan osan kuntiemme talousarvioista. Kun ne kasvavat, kasvavat tietysti kuntien menot ja kun valtionavut toisaalta pienenevät, pitää kunnan löytää lisätuloja tai säästöjä. Lisätuloja saadaan korottamalla veroprosenttia. Pakkoon tehdä niin porvarienemmistöinen eduskunta pyrkiikin, sillä kunnallisvero on oikeiston rakastama tasavero. Toisaalta paineet ulkoistaa kunnan palveluja eli yksityistää lisääntyvät, kun rahat eivät enää riitä hoitaa niitä itse. Myös tämä on mieleen  niille, joiden äänestäjillä on varaa käyttää yksityisiä lääkäripalveluja. Kuntien kuristus on siis ideologinen toimenpide.

Säästöt terveys- ja sosiaalipuolella huonontavat sairaiden, vammaisten ja muiden avun tarpeessa olevien elämää. Mielenterveyspotilaita laitetaan aika huonokuntoisina avohoitoon, terveyskeskuksissa tehdään töitä kestokyvyn äärirajoilla ja silti potilas saa odottaa vuoroaan jopa tunteja.

Edellä todetun huomioon ottaen ei ole ihme, jos kansalaisten hermot ovat kireällä. Yhä useammalla ne pimahtavat niin pahasti, että jotain kamalaa alkaa tapahtua. Vastuu koulu- ja perhesurmista on tottakai niiden tekijöillä, mutta kyllä yhteiskunnankin on aika muuttua ihmiskasvoisemmaksi. Nyt se haisee lähinnä rahalta - siltä rahalta, jota röyhkeimmät haalivat haltuunsa kenenkään estämättä.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi