Jos rikastua haluat, älä kirjoita kirjaa.

Jos helpon elämän haluat, älä kirjoita kirjaa

Jos yösi levossa nukkua haluat, älä kirjoita kirjaa.

Mutta jos kirjoittaminen on tapasi hengittää ja rakastat kielesi sanoja, silloin sinä kirjoitat kirjan. Minä olen uurastanut urakan kaksitoista kertaa. Esikoinen täyttää jo - voi kauhistus - kolme kymmentä vuotta. Kuopuksen, vasta pari kuukautta kirjakauppojen hyllyillä ostajaa odottaneen opuksen Kirjurinluodosta esittelen tänään kirjakahvilassa. Huoliiko "hänet" joku edes siellä, jää kuultavaksi.

Totta puhuakseni ei kuopus nuoruudestaan huolimatta pölyty vain kirjakauppojen hyllyillä. Se viettää kesää pahvilaatikoissa Tiiratorpan ulkoeteisessä. Tekele  on kas kloonattu tuhanneksi kopioksi. Puolet klooneista kiljuu vielä lupaa päästä hyvään kotiin. Toivon ja melkein uskon tuon toiveen täyttyvän jazz-viikolla, isän päivän tienoossa, ennen joulua kenties.

Joulu- ja isänpäivälahjoiksi kirjoja yhä ostetaan. Muu myynti on vähentynyt dramaattisesti. Paperille painettu, kansien kaunistama esine, kirja, ei nauti sille vielä 1900-luvullakin kuulunutta arvostusta. "Nykyään ei ole enää uutinen, että olet julkaissut kirjan", sanoi kirjailija Kirsti Ellilä meille markkinointikurssin osanottajille. Teos  esitellään ehkä paikallislehdessä, jo maakunnan aviisit ja sähkömedia saavat niin paljon pyyntöjä kertoa uusista opuksista, että on sattumanvaraista, mikä ylittää kynnyksen. Kohuromaani ja hätkähdyttäviä paljastuksia lupaava pamfletti löytävät toki palstansa.

Alkaako teksti kuulostaa jeremiadilta (jeremiadi = valitusvirsi)? Niin varmaan, jos vielä kyynelehdin nähtesi osaamattomuuttani kirjoittaa keittokirjoja ja rakentajan oppaita. Kokkailu on nyt ja rakentaminen on ollut aina suosittua toimintaa. Hellan viereen ja tikapuille on toistaiseksi helpompi viedä kirja kuin  tietokone. Erityisesti kansien välistä on näppärämpi hakea niksit ja reseptit. Tämä selittänee käytännöllisiä neuvoja antavien opusten menekin.

Mutta ei minullakaan valittamista ole. Esikoinen "Säteitä pimeässä" ja v. 2005 ilmestynyt "Yyteri - hiekkarantojen kuningatar" kelpasivat monelle. Yyteri-kirjaa kysytään yhä. Painos on lopussa ja uuden ottoa harkitaan.

Huoli koskee paitsi kirjojen arvostuksen yleistä laskua, myös kirjailijoiden toimeentuloa. Tienaamme teoksillamme tilaston mukaan 2200 €  vuodessa! Luit oikein: 2200 €. Naiskirjailijat tienaavat tätäkin häpeällisen matalaa rahakasaa vähemmän. Sanonta "ei kirjoja kirjoittamalla kukaan elä" pitää paikkansa. Muutama Arto Paasilinna, Heli Laaksonen ja Sofi Oksanen eivät poikkeuksina tuota kristallinkirkasta tosiasiaa himmennä.

Ellei rahaa, niin ehkä arvostusta? Miten lie senkin laita? Tiedätkö esim. sinä, blogini lukija, paikkakuntasi kolmen merkittävimmän kirjailijan nimiä? Kaukana ovat ajat, jolloin Väinö Tanner kuuluu hotelli Tornissa Neuvostoliiton asiamiehen kanssa istuessaan valittaneen: "kukaan ei tunne meitä poliitikkoja. Olisimmepa kirjailijoita, niin kaikki muistaisivat. Kukapa ei esimerkiksi tietäisi Frans Eemil Sillanpäätä, mutta tietävätkö he 30-luvun sisäministerimme nimen." "Da, da Tavarits Tanner", rykäisi asiamies ja lohdutti: "Sisäministeri von Born. Mutta kuka oli Sillanpää? Hänestä meillä ei ole merkintöjä."

Kirjakahvilan järjestää Manuscript-63 ry. Se alkaa ravintolassa nimeltä Kirjakauppa klo 17.30. Osoite on Antinkatu 10. Apinana estradilla siis minä ja aiheena Kirjurinluoto. Kuulet kaiken Suomen New Orleansista, Pelle Hermannin puistosta, porilaisten paratiisista ja miljoonien muistojen mekasta. Vain tätä et kuule. Kirjurinluodossa saattaisit kohta kuullakin, sillä siellä on pesinyt sarvipöllö. Ehkä tämänkertaiseen tekstiini sopii, että kyseessä on poikasen kerjuuääni. :)

http://www.youtube.com/watch?v=AdfTS1LDw2o



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi