Tunnen monta impeä mutta vain yhden Impin. Toivottavasti tämä Impi kuuluu yhä nimipäiväänsä viettävien parveen, sillä kovin mieleenjäävä persoona hän on.

Tapasimme Impi Hyttisen kanssa viimeksi neljännes vuosisata sitten. Hän oli juuri muuttanut Varkaudesta Kouvolaan ja kertoi luettaneensa pakinoitani edellämainitun kaupungin lehdestä. Luettaneensa, ei lukeneensa, sillä puuttuva näkö esti naista tutustumasta aviisiin omin silmin. Hän kommentoi juttujani savolainen pilke sokeiden silmiensä kulmassa: "joskus ne ovat huonoja."  Sitten piiiiitkä tauko ja jatko: "joskus vielä huonompia." Savosta suomeksi käännettynä tuo tarkoittaa, että Impi oli tykännyt joistakin pakinoistani.

Luonteeltaan nimipäivän sankari oli ponteva, puhelias ja aikaansaava. Hänet jo pikkutyttönä tuntemaan tullut Kuopion sokeainkoulun oppilas kiteytti: "Kun Impi aamulla herättyään tömäytti jalkansa lattiaan, alkoi heti tapahtua."  Tarmokasta touhua jatkui sitten reilusti kellon ympäri nukkumaanmenoon asti. Puheen pulputus ei katkennut silloinkaan.

Ja hauskoja anekdoottejahan savolainen ystäväni viljeli. Käyttämättä kyllä maakunnan kuuluisaa murretta - mihin lie sen hukannut - Impi jutteli mm. seuraavan tapauksen:

Iäkäs varkautelainen nainen ja Impi tapaavat kaupassa. "Oottako te sokia", kysyy suorasukaisesti mummo. Impi totuudenmukaisesti, että on. "No eikö siihen silimälasit auta", jatkaa täti. Impi, että eivätpä auta.

Keskustelukumppanin kommentti saatuihin tietoihin on iki-ihana: "No voee tokkiisa, sehän on sentään hyvä, että iliman laseja pärjee."  (te joilla on syntymävikana savolaisuus, antanette anteeksi hieman vain sinne päin menneen murteenjäljittelyni.)

Opimme tarinasta, että kuuntelu ei kuulu näkevien, jos ei aina sokeidenkaan, parhaisiin puoliin. Kun jaamme tietoa vammastamme, meidän kannattaa huomioida kuulijoiden vaihteleva keskittyneisyystaso. Jotkut ihmiset eivät itse asiassa kuuntele ollenkaan. He valmistelevat omaa puheenvuoroansa kumppanin puhuessa. Saatuaan sen valmiiksi he keskeyttävät juttukaverinsa. Jos tämä on samaa maata, seuraa kilpalaulantaa. Puhutaan päällekkäin.

Impi kertoi tapauksen hymyssä suin. Eivät meitä ihmisten hölmötkään sanomiset saa repimään peliverkkareita, eivät, jos ne ovat tarpeeksi hölmöjä.

Niin, ja mitä tulee savolaisuuteen, se ei elokuvaohjaaja Jouni Hiltusen mukaan ole heimo-ominaisuus vaan filosofia. Jouni on alun perin Kuopion poikia.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi